Unelmista, exceleistä ja välimatkoista

Kuullaksen päiväkahvit 26.3.2026

Kokoonnuimme Kuullaksen päiväkahveille pohtimaan yhtä johtamisen ydinkysymystä: miten saada ihmiset tekemään parhaansa, ja miten olla johtajana niin, että se ylipäätään on mahdollista?

Alustajina olivat Kuullaksen perustajat Irina Krohn ja Saara Rantanen sekä kaksi kokenutta johtajaa: puhuja ja kirjailija Ari Rämö sekä Reaktorin johtaja Peter Lindberg. Syntyi vilkas, monipolvinen keskustelu, josta jäi muutama ajatus pyörimään pitkään kotimatkalla.

Asiantuntijaa ei voi käskeä

Lindberg kertoi tarinan pelifirmasta, jossa kehitettiin yhtä peliä neljä vuotta. Se vaatii jotain muuta kuin käskyttämistä: ihmisten pitää tulla töihin intohimosta, ei vain palkan takia. Vain turvallisessa ympäristössä uskalletaan olla eri mieltä, ottaa riskejä ja tehdä parhaansa.

Lindberg myös sanoi suoraan: taantumassa johtaminen usein taantuu samassa tahdissa. Aletaan johtaa pelon kautta, vaikka juuri silloin pitäisi tehdä päinvastoin.

Excel ei paranna fiilistä

Rämö palasi toistuvasti siihen, miten yksinkertaisista asioista johtamisessa on pohjimmiltaan kyse. Mitkä ovat ensimmäiset sanat, millä fiiliksellä tulee tilaan, miten kohtaa ihmisen. Hän kiteyttää sen näin: älä ainakaan pilaa toisen fiilistä.

Pahinta mitä johto voi kriisissä tehdä on vetäytyä jonnekin, tehdä excel ja lähteä sieltä irtisanomislistat kädessä. Se on myrkkyä. Entä jos sen sijaan koottaisiin ihmiset yhteen ja mietittäisiin yhdessä? Tekijät tuntevat oman työnsä usein johtoa paremmin. Ja kun ihmisellä on edes jonkinlainen kokemus vaikutusmahdollisuudesta, toimintakyky säilyy huomattavasti paremmin.

Saara Rantanen tiivisti ajatuksen kauniisti: excel-johtamisen sijaan siirrytään ihmisjohtamiseen. Kun ihmiset saavat johtaa itseään ja työtään, he lopulta johtavat myös exceliä. Luvut seuraavat toimenpiteitä, ei toisin päin.

Lyhyemmät välimatkat

Toinen Saaran kiteytyksistä jäi mieleen: välimatka. Johdon ja työntekijöiden välinen välimatka ei ole vain organisaatiokaavion kysymys, se on kohtaamisen kysymys. Kuunteleminen ja aito kohtaaminen lyhentävät sitä välimatkaa, ja lyhyt välimatka mahdollistaa ihmisten parhaan.

Rämö nosti esiin myös unelmat. Kuinka usein johtajat oikeasti kysyvät ihmisiltä unelmista? Ei vain tavoitteista, vaan siitä, mitä ihminen haluaa? Se on yksi tapa kohdata ihminen kokonaisena.

Miten muut näkevät sinut

Keskustelusta kantautui mukanani yksi kysymys: miten sinun käytöksesi koetaan ympäristössä?

Se on sama kysymys, jota itsekin esitän valmennettavilleni. Millainen sinä olet johtajana tai asiantuntijana? Mitä sinussa arvostetaan, ja mitä ehkä toivottaisiin olevan toisin? Se, mitä itse ajattelee itsestään, ei ratkaise. Ratkaisee se, miten muut sinut näkevät.

Siihen kannattaa pysähtyä. Ja joskus vain kysyä.

Kuullaksen valmennuksessa voi lähteä tutkimaan juuri tätä. Ihminen on kiireissään ja urapolullaan liian lähellä itseään. Oli kyse sitten taitavammasta johtamisesta, oman suunnan kirkastamisesta tai kuormittavien tilanteiden hallinnasta, valmennus on turvallinen paikka katsoa peiliin roolista riippumatta.

Kiitos Irina ja Saara sekä Kuullas tästä aamusta. Kohtaamiset olivat parasta.